Rock hengittää edelleen!

Lauantai 23.12.2017 klo 8:13 - Petri Jussila

Rock nousi, uhosi ja hiipui. Näinhän sitä usein väitetään. Minustakin rock oli monipuolisimmillaan ja parhaimmillaan vuosina 1965-1975, jolloin syntyivät mm. heavyrock, progressiivinen rock ja jazzrock.  Tällöin vaikutti uskomattoman paljon hienoja bändejä ja artisteja, jota tekivät todella paljon hyvää musaa. Vähitellen levy-yhtiöiden tuottajat, radioasemat listoineen ja MTV:n hitinmetsästäjät saivat liikaa valtaa ja rock alkoi taantua.

Minulle vuoden sykähdyttävin musiikkielämys oli paluukiertuettaan tekevän Guns N´ Rosesin loistava keikka Hämeenlinnassa.  Spotifyn ja YouTuben kautta uuttakin musiikkia kuitenkin voi seurata helpommin kuin ennen, joten sitä olen menneenä vuotena aika lailla tehnytkin. Tämän innoittamana julkaisen täten näkemykseni vuoden 2017 parhaista studioalbumeista - mukana ei siis ole vanhojen teosten deluxe-versioita, kokoelmia tai livelevyjä.  Kolmen kärkeen linkitän vielä musanäytteen. 

1. Greta Van Fleet: From the Fires / Rockmaailmassa kohutaan vähän väliä uudesta Led Zeppelinista eli ylivertaisen näkemyksellisestä, ylimaallisen taitavasta ja monipuolisuudessaan raskaasta tulokkaasta, joka osoittaa, että Rock elää ja voi hyvin. Hyviä tarjokkaita tähän rooliin ovat olleet mm. Wolfmother ja Rival Sons. Amerikkalaisen Greta Van Fleetin esikoisalbumissa kuuluu kuitenkin poikkeuksellinen potentiaali, missä nuoruuden into yhdistyy huikeaan soitto- ja laulutaitoon. Tässäkö se uusi huipputiimi nyt on? Tässä on tuoreen albumin ensimmäinen hitti. 
 
2. Black Country Communion: BCCIV / 2000-luvun hardrockin superbändin paras levy! Laulava basisti Glenn Hughes on tuttu Deep Purplesta, kitaravirtuoosi Joe Bonamassa ei myöskään ole eilisen teeren poika, koskettimista soundeja taikoo ex-Dream Theater Derek Sherinian ja rummuissa paukuttaa ”isänsä poika” Jason Bonham. Tuloksena on genren huippumeininkiä, joskaan ei mitään kovin uutta. Olisin laittanut listan kärkeen, kunnes pari päivää sitten kuulin Greta Van Fleetiä. Nuoriso voittakoon vanhukset! Tässä on mainio biisi albumin iskevämmältä osastolta. 

3. Queens of the Stone Age: Villains / QOTSA:a näkemyksellinen kitaristilaulaja Josh Homme johdattaa persoonalliseen tyyliinsä joukkonsa menestyksellisesti läpi yllättävien, hämyisten ja vaihtelevien tunnelmien. Kyseessä on eittämättä bändin paras levy sitten mestarillisen Songs for the Deaf – albumin. Tämä musavideokin on hauska :) 

4. Von Hertzen Brothers: War is over / Edellistä levyä enemmän progeileva suomalainen veljessarja ansaitsisi lopullisen kansainvälisen läpimurron. Harva bändi nykyään aloittaa levyn tyylikkäällä 12 minuuttisella nimibiisillä. Bonuksena se, että kannuihin on palannut todellinen huippurumpali, Kuoppamäen Sami.
 
5. Mastodon: Emparor of Sand / Tämä Metallican seuraajakseen nostama bändi soittaa metallia paitsi taidolla ja asenteella, niin myös monipuolisella ja avaralla äänimaailmalla. Tasavahvaa muttei tasapäistä meininkiä.   

6. Deep Purple: InFinite / Vanhan liiton hardrockarit jammaavat melkein yhtä loistavasti kuin 1970-luvulla, vaikka miehistö on valtaosin vaihtunutkin ja Ian Gillan säästää kiljuiluvaihdettaan. Don Airey on puolestaan oppinut soittamaan koskettimia yhtä kekseliäästi kuin taivaallisia urkuja nykyään revittelevä Jon Lord.

7. Tuomari Nurmio: Dumaririllumarei / Dumari on Back! Vanha jaksaa keksiä melkoista musiikillista ja sanoituksellista ilotulitusta, yhteiskuntakritiikkiä unohtamatta.
  
8. Roger Waters: Is This the Life We Really Want? / Pink Floydin vihainen älykkö on edelleen voimissaan – sekä sanoissa että sävelissä. Jos David Gilmour tulisi vielä soittamaan kitarasoolot, niin avot!

9. Leprous: Malina / Norjalaiset progevirtuoosit kuulostavat vuoron perään Muselta ja Rushilta. Teknisesti homma toimii mainiosti, mutta joskus mennään lähelle steriiliä otetta.

10. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lauluja Suomesta / Natseja harmittaa, kun Timo Rautiainen ”paljastui” suvakiksi :) Ja tuttu suomenkielinen metallikaavakin toimii edelleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rock, musiikki, 2017

Tehdään Jyväskylästä hyvinvointialan osaamisen keskittymä

Tiistai 6.12.2016 klo 17:00 - Petri Jussila

Jyväskylän kaupungin talous alkaa monien vuosien säästökuurin jälkeen tasapainottua, vaikka esimerkiksi korkea työttömyys on edelleen suuri ongelma.  Päättäjät voivat viimeinkin miettiä myös uusia investointeja ja kehittämiskohteita.  Nyt on mahdollisuus tulevaisuuteen suuntautuvaan rytminvaihdokseen, joka kuitenkin pitää tehdä harkiten ja riskianalyysit muistaen. Aluekehittämisessä verkostoyhteistyö koulutusorganisaatioiden, yritysten ja yhdistysten kanssa on erittäin tärkeää.

Kukkumäelle rakennettavan uuden sairaalan ja Hippoksen alueen ympärille suunnitellaan terveysosaamista ja liikuntaa yhdistävää osaamiskeskittymää. Tämä on erinomainen ajatus, joskin Hippoksen kehitystyö edellyttää paitsi suuria ulkopuolisia investointeja niin myös vahvaa yhteistyötä alueen liikuntatoimijoiden kanssa. Tämän kokonaisuuden kehittämisessä kannattaa muistaa myös Suomalaisen Musiikkikampuksen avaamat mahdollisuudet. Musiikkikampuksen strategiassa, toiminnassa ja tutkimuksessa on vahvasti mukana hyvinvointiin liittyvät näkökulmat.  Liikunta ja kulttuuri tukevat kiistatta ihmisten hyvinvointia, ja niillä on vahva yhteys Jyväskylän ammattikorkeakoulun kuntoutusosaamiseen.  Sosiaali- ja terveysalaa, liikuntaa ja kulttuuria hyödyntävän monipuolisen osaamiskeskittymän kautta kaupunki voisi saada myös kaipaamiaan uusia työpaikkoja ja verotuloja, joita me ilman muuta tarvitsemme.

1 kommentti . Avainsanat: Jyväskylä, hyvinvointi, Hippos, Musiikkikampus liikunta, kulttuuri,