Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen....

Perjantai 29.12.2017 klo 17:15 - Petri Jussila

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lopuksi Yle esittää sarjan legendaarisesta suomalaisesta presidentistä, Urho Kaleva Kekkosesta (1900-1986), jonka voi katsoa täältä . Hän toimi presidenttinä yli 25 vuotta vuosina 1956-1982. Minäkin muistan omasta nuoruudestani Kekkosen vaikuttavan hahmon, jota pidettiin tuolloin jo melko yksimielisesti koko kansan presidenttinä, neuvostosuhteiden takaajana ja ylivoimaisena valtiomiehenä. Aivan suoraviivaista nousu tuohon asemaan ei ollut, mikä tulee tästä kahdeksanosaisesta eli neljätuntisesta sarjasta esiin. Sarjassa Kekkosen elämää tulkitsee kirjailija Jari Tervo, jota säestävät useat tutkijat ja poliitikot. Minulle siinä ei ole kovin paljon uutta, mutta esiin piirtyvä kokonaisuus on kiinnostava.
 
UKK. Ujo poika, joka luki läpi koko Kajaanin kirjaston. Huippu-urheilija, jonka kilpailuvietti oli kova ja joka tähtäsi aina huipulle. Opettajat haastava ja terävästi kirjoittava Känä. Politiikkaankin täysillä mukaan lähtenyt Maalaisliiton mies. Nuorena punaisten teloittaja ja kommunistien kiduttaja, joka muuntautui oikeiston kieltäjäksi, punamultamieheksi ja ainakin näennäisesti Neuvostoliiton ystäväksi. Suur-Suomen suunnittelija, joka sotavuosina käänsi nopeasti takkinsa rauhan mieheksi. Kekkonen käytti politiikkansa tukena paitsi kavereitaan niin myös urheilu- ja kalaretkiä, saunomista, viinanjuontia ja naissuhteitaankin. Hänestä tulikin ylivertainen hahmo, jonka uskalsi lopulta haastaa vasta sosialidemokraattinen filosofisotilas Mauno Koivisto.

Sankari vai konna? Kekkonen epäilemättä ajoi sekä omaa että Suomen etua, joiden välistä eroa hän ei halunnut eikä ehkä osannutkaan tehdä. Hänelle kuuluu suuri ansio Suomen menestystarinasta, joka toki aika ajoin oli uhattuna. Lopulta syntyneessä Kekkoslovakiassa demokratia horjui sitten jo vaarallisesti ja itsesensuuri kasvoi outoihin mittoihin, mutta siihenhän ovat syyllisiä muutkin kuin macchiavellistinen Ruhtinas itse. Viimeisessä osassa Kekkosta luonnehditaan aika osuvasti "isänmaalliseksi sutkiksi". Toisin sanoen sekä että.

On hyvä, että kekkostutkimus ja -keskustelu jatkuu ja monipuolistuu. Ajan myötä tulee esiin uusia näkökulmia ja heijastuspintoja. Olisi tärkeää tutkia laajemminkin 1900-luvun lopun Suomen yhteiskunnan, talouden ja kansainvälisen aseman kehitystä, jossa suomettumisen aika jäi taakse ja maamme siirtyi lopullisesti läntisten demokratioiden joukkoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kekkonen, Suomi, historia, presidentti, UKK

Joukkue ratkaisee

Maanantai 11.7.2016 klo 9:44 - Petri Jussila

Jalkapallon EM-kisat ovat ohitse. Jälleen kerran saimme nähdä vauhtia ja vaarallisia tilanteita mutta myös puolustuksen kautta pelaamista ja taitavaa taktikointia. Finaalissa Portugali voitti varsin dramaattisten käänteiden jälkeen isäntämaa Ranskan jatkoajalla 1-0. Tämä voitto saa erityistä symboliikkaa myös sen takia, että upean voittomaalin laukaisi vaihtopelaajana kentälle tullut Eder. Portugalin suurin tähti Cristiano Ronaldo puolestaan loukkasi jalkansa heti ottelun alussa ja joutui tyytymään innostajan ja kannustajan osaan, kun muu joukkue pelasi voitosta. Portugalin joukkueen kaikki pelaajat ottivat uudessa tilanteessa piirun verran lisää vastuuta ja pelasivat yhteisöllisesti valmentajan luomaa pelisuunnitelmaa toteuttaen. Tällä voitolla todentuikin jälleen yksilöitä korostavassa maailmassa joskus unohtuva tosiasia: jalkapallo on joukkuepeli eikä maailman paraskaan pelaaja ole yksin juuri mitään.

Viime vuosikymmeninä olemme alkaneet korostaa yhä enemmän yksittäisiä tähtiä ja poikkeuslahjakkuuksia. Poliittisten puolueiden menestystä arvioidaan helposti sitä kautta, kuinka karismaattinen puheenjohtaja on ja miten hän on pärjännyt televisiossa. Yritysmaailmassakin etsitään visionäärisiä johtajia, joiden poikkeuksellisen näkemyksen pohjalta voidaan tehdä vahvaa tulosta ja laajentaa markkinoita. Oikeastaan yhteiskunnan kaikilla alueilla on vahvistunut uskomus, jonka mukaan menestyksen kannalta avainasemassa ovat yksittäiset johtajat, gurut tai sankarit, joiden ympärillä muiden merkitys supistuu varsin vähäiseksi. Portugalin EM-joukkueesta analogiaa hakien väitän kuitenkin, että tässä on kysymys jonkinlaisesta näköharhasta, joka johtuu aikamme yksilökeskeisestä luonteesta ja sitä ruokkivasta mediasta.

Kaikesta toiminnasta voidaan tietysti määritellä avainpelaajia eli keskeisiä ihmisiä, joiden panos toiminnalle on poikkeuksellisen tärkeä. Kuitenkin lähes aina tärkeintä on yhteistyö ja vuorovaikutus. Yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla voidaan rakentaa huippujoukkueita, joissa omat vahvuutensa tietävät yksilöt tekevät yhteistyötä vahvasti vuorovaikuttaen. Tämä kannattaa, oli tavoitteena sitten hyvä jalkapallo, vaikuttava kansalaistoiminta tai yrityksen menestys. Lopulta joukkue ratkaisee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jalkapallo, joukkue, yhteiskunta, menestys