Entä jos äärioikeiston ja äärivasemmiston liitto toisessa maailmansodassa olisi kestänyt?

Lauantai 20.1.2018 klo 12:59 - Petri Jussila

Kontrafaktuaalinen eli vaihtoehtoinen historiantutkimus on tieteellisestä arveluttavuudestaan huolimatta kiinnostavaa. Sallittakoon siis pieni ajatusharjoitus, jota olen viime aikoina vähintäänkin alitajuntaisesti miettinyt.

Kuten tunnettua, Neuvostoliitto ja natsi-Saksa solmivat elokuussa 1939 Molotov-Ribbentrop - sopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Itä-Eurooppa jaettiin kahtia. Suomi muuten kuului Neuvostoliiton etupiiriin, mikä oikeastaan selittää sellaisenaan talvisodan synnyn. Stalin otti sopimuksen tosissaan, eikä uskonut Saksan hyökkäävän Neuvostoliittoon ja jopa tapatti siitä varoittelevia agentteja. Tämä selittää sen, miksi Neuvostoliitto oli niin valmistautumaton ja sai lopulta tehokkaan sotakoneensa käyntiin kovin hitaasti, kuten muuten Britanniakin (mutta onneksi lopulta myös USA valtavine resursseineen tuli mukaan).

Entä jos natsi-Saksa olisi Neuvostoliiton tavoin ottanut hyökkäämättömyys- ja etupiirisopimuksen tosissaan? Silloinhan Saksa ja Neuvostoliitto olisivat voineet rauhassa jakaa Eurooppaa, antaen varmaan fasistiselle Italiallekin jonkun viipaleen. Saksa ei olisi ajautunut kahden rintaman sotaan ja olisi uhannut entistä vakavammin Britanniaa. Saarivaltion valloittaminen olisi toki vaatinut aikaa, varsinkin kun ranskalaiset upottivat laivastonsa mieluummin kuin antoivat sen saksalaisille. Joka tapauksessa toinen maailmansota olisi vähintäänkin pitkittynyt ja ainakin manner-Euroopassa diktatuurit olisivat päässeet vahvasti niskan päälle eikä demokraattien teloituksissa olisi luoteja säästelty. Suomellekin olisi tietysti käynyt tässä vaihtoehdossa huonosti; todennäköisesti maamme olisi liitetty Neuvostoliittoon. 

Mikä sitten esti tämän äärioikeiston ja äärivasemmiston tuhoisan liiton? Sen taisi tehdä natsi-Saksan - ja erityisesti itsensä Hitlerin - pakkomielteinen ideologia. Saksalaisen äärioikeiston aatteisiin kuului erottamattomana osana usko siihen, että saksalaisten on saatava elintilaa myös idästä ja kommunistit on nujerrrettava. Natsien uskomusten mukaan juutalaiset johtivat Neuvostoliittoa ja slaavit olivat ali-ihmisiä, joiden voittaminen piti olla läpihuutojuttu, varsinkin kun oman maan "selkään puukottavat" sosialistit ja liberaalit oli nujerrettu. Hitler natseineen ei siis taipunut samanlaiseen ideologiseen joustavuuteen kuin Stalin kommunisteineen, jotka olivat valmiiita ainakin siirtämään maailmanvallankumousta. Onneksi näin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kontrafaktuaalinen historia, toinen maailmansota, äärivasemmisto, äärioikeisto, Hitler, Stalin

Tyranniasta ja demokratiasta

Lauantai 23.9.2017 klo 9:19 - Petri Jussila

Yalen yliopiston historian professori Timothy Snyder hahmottelee tärkeässä teoksessaan Tyranniasta kaksikymmentä opetusta 1900-luvulta, joita noudattamalla voimme pelastaa jälleen uhattuna olevan demokratian. Hän kirjoitti pamflettinsa pikavauhtia sen jälkeen, kun rääväsuinen bisnesmies Donald Trump oli yllättäen valittu USA:n presidentiksi. Onneksi nyt näyttää siltä, että Trumpin aate on enemmän narsismi kuin fasismi, eikä hänellä ole kykyä horjuttaa toden teolla USA:n demokraattisia instituutioita. Sen sijaan vielä viime vuosituhannella suhteellisen järkevää konservatismia edustaneen republikaanisen puolueen hän on saanut sekaannuksen ja alennuksen tilaan. 

Donald Trump saanee aikaan aika paljon pahaa, mutta hän on sittenkin väliaikainen ilmiö ja oletettavasti viisastuneet amerikkalaiset valitsevat neljän vuoden päästä presidentiksi selvästi häntä tasapainoisemman ja viisaamman ihmisen. Saa nähdä, onko USA vielä tuolloin vapaan maailman johtaja, vai onko Trumpin ääliömäinen politiikka tehnyt siitä merkitykseltään paljon nykyistä pienemmän, mikä on ironista, kun ajatellaan hänen vaalilausettaan "Make America Great Again". 

Demokratiaa uhkaavat toki monet muutkin voimat kuin Trump ja hänen kannattajansa. Venäjän Vladimir Putin ja Turkin Recep Erdogan ovat antiikin määritelmän mukaisia tyranneja, jotka ovat nousseet johtoon kansan vahvalla tuella, mutta ovat sen jälkeen vieneet maataan yhä selvemmin kohti johtajavaltaista diktatuuria, jossa demokratia on vain näennäistä, kansalaisyhteiskunta nujerrettu ja sensuuri korvannut dialogin. Putinin Venäjän tukemana myös Euroopan unionin alueella oikeistopopulismi ja suoranainen äärioikeistolaisuus on nostanut päätään, eikä äärivasemmistokaan aivan merkityksetön ole. Tietysti myös jihadistiset islamistit uhkaavat demokratiaa. Suomessakin ainakin perussuomalaiset flirttailevat demokratian vastaisten voimien kanssa ja vihapuheellaan käytännössä kannustavat heitä väkivaltaan.  

Kaiken kaikkeaan ajassamme on siis samanlaista vahvan johtajan, yksinkertaistettujen ratkaisujen ja kovan järjestyksen kaipuuta, joka eli vahvana maailmansotien välisenä aikana. Tämän takia Snyderin vertaileva katsaus noihin aikoihin on todellakin tarpeen, koska jos riittävän moni toimii noiden opetusten mukaisesti, voimme estää diktatuurien nousun ja demokratian tuhon.  

Snyderin kaksikymmentä opetusta avautuvat kunnolla vain, jos lukee kirjan ajatuksella. Kuitenkin jo kirjan otsikot ovat hyvin kuvaavia. Toimikaamme niiden mukaan! 
1. Älä tottele ennakkoon, 2. Puolusta instituutioita, 3. Varo yhden puolueen valtiota, 4. Kanna vastuusi maailmaa kohtaan, 5. Muista ammattietiikka, 6. Varo puolisotilaallisia ryhmiä, 7. Harkitse tarkkaan, jos sinun on kannettava asetta, 8. Erottaudu, 9. Kohtele kieltämme lempeästi, 10. Usko totuuteen, 11. Ota selvää, 12. Katso silmiin ja juttele, 13. Harjoita kehon politiikkaa, 14. Puolusta yksityiselämää, 15. Aja hyviä asioita, 16. Ota oppia muiden maiden vertailuryhmistä, 17. Kuulostele vaarallisia sanoja, 18. Säilytä maltti kun tapahtuu mahdottomia, 19. Ole isänmaan ystävä ja 20. Ole mahdollisimman rohkea.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tyrannia, diktatuuri, äärioikeisto, Trump

Isänpäivän toivomus

Sunnuntai 13.11.2016 klo 12:28 - Petri Jussila

Tänään isänpäivänä toivon ennen kaikkea sitä, että omat lapseni – ja kaikkien muidenkin lapset – voisivat elää elämänsä turvallisessa, vakaassa ja vapaassa maailmassa avoimen ja yhteisöllisen ilmapiirin keskellä. Tämä toive on yleisinhimillinen ja siihen yhtynee enemmistö maailman isistä ja äideistä, mutta silti tämän toiveen toteuttaminen näyttää varsin vaikealta. Itse asiassa juuri nyt – marraskuussa 2016 – se näyttää vaikeammalta kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.   

Ihmiskunnan historia on ollut aineellisen, yhteiskunnallisen ja teknologisen edistyksen voittojuhlaa, mutta aina joskus imperiumi iskee takaisin eli kuviteltua menneisyyttä haikaileva kiihkomielinen ilmapiiri valtaa alaa ja löytää uudet autoritääriset johtajansa. Tällaisissa historiallisissa murroskohdissa Minervan pöllö joutuu lentämään keskellä pimeyttä ja etsimään suuntaansa normaalia pidempään. Tuo alun toiveeni toteutuminen on pitkälti kiinni siitä, mihin suuntaan se lopulta kaartaa.

Euroopassa ja USA:ssa nationalismin, populismin ja jopa äärioikeiston nousu on jatkunut jonkin aikaa. Joissakin diktatuurimaissa – kuten Venäjällä – äärioikeisto on ollut vallassa jo pitkään, mutta nyt se vahvistaa asemiaan myös demokratioissa, minkä viimeksi osoitti Donald J.Trumpin voitto USA:n presidentinvaalissa.  Eurooppalaisissa kelloissa lyö juuri nyt totuuden hetki. Jos kovan oikeiston Marine Le Pen valitaan Ranskan presidentiksi toukokuussa 2017, niin Euroopan unionin hajoamisprosessi käynnistyy toden teolla. Tätähän kaiken maailman nurkkakuntaiset kiihkoilijat ja heitä myötäilevät hyväuskoiset hölmöt ovat pitkään halunneet ja tukeneet.  

Suomen ja suomalaisten kannalta Euroopan unionin hajoaminen tarkoittaisi sitä, että turvattomuus kasvaisi, hyvinvointi heikentyisi ja ahdasmielinen ilmapiiri voimistuisi. Tällöin toiveeni luoda parempi maailma lapsille olisi yhä vaikeampi toteuttaa. Järkevien ja vastuullisten ihmisten on nyt kaikkialla tuotava esiin, että nationalismin, rasismin ja populismin voittokulku saa riittää ja se myös pysäytetään. 

Toisaalta on tietysti selvää, etteivät populistiset protestiliikkeet nouse tyhjästä. Edistyksellisten voimien on kuunneltava paremmin tavallisia ihmisiä ja osoitettava, että avoin ja moniarvoinen maailma on heille – ja heidän lapsilleen – parempi kuin ahdasmielinen ja nurkkakuntainen maailma. On myös vahvemmin tuettava ihmisiä muutoksen keskellä esimerkiksi työllisyyspolitiikan, aikuiskoulutuksen ja veroratkaisuiden kautta.  

Kaikkien demokratiaa ja ihmisoikeuksia kannattavien voimien on korkea aika tiivistää yhteistyötään tätä mustaa taantumusta vastaan. Demokraattisessa maailmassa tämä on helppoa, koska tähän taisteluun voi osallistua vähäisellä vaivalla äänestyskopissa. Tavalliset isät ja äidit päättävät sen, millaiset poliittiset päättäjät he saavat ja ansaitsevat. Tulevia äänestyspäätöksiä kannattaa harkita huolella ja järkiperäisesti eikä tukeutua ainakaan negatiivisiin pelon, vihan ja katkeruuden tunteisiin.  Toivottavasti tätä kautta politiikassa vahvistuvat taas rationaalisesti ajattelevat ja rakentavat poliittiset voimat. Tällöin lapsemme voivat elää turvallisessa, vakaassa ja vapaassa maailmassa – tai vähintäänkin Euroopassa – avoimen ja yhteisöllisen ilmapiirin keskellä.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oikeistopopulismi. äärioikeisto, demokratia, eurooppalaisuus

Missä ovat perussuomalaisten rakentavat ehdotukset ja järkevät linjaukset?

Perjantai 26.12.2008 klo 9:43 - Petri Jussila

Paavo Lipponen on verrannut perussuomalaisten piiristä nousseita ajatuksia 1930-luvun äärioikeistolaisiin näkemyksiin, mikä on herättänyt keskustelua eri medioissa. 1930-luvun äärioikeistosta puhuttaessa tarkoitetaan natsismista ja fasismista voimansa ammentaneita liikkeitä, joita Suomessa edusti Lapuan liike ja sen jälkeen IKL. Keskeistä näille liikkeille oli johtajavaltaisuus, nationalismi ja rasismi. Perussuomalaisetkin ovat varsin selvästi puheenjohtajansa Timo Soinin puolue, vaikkei mistään varsinaisesta johtajakultista voikaan puhua. Puolue korostaa kansallista kulttuuria sekä vastustaa monikulttuurisia vaikutteita ja Euroopan Unionia.  Ennen viime kunnallisvaaleja perussuomalaisissa esiintyi kuitenkin melko vähän voimakasta nationalismia tai ainakaan rasismia. Näissä vaaleissa perussuomalaisten listoille tuli kuitenkin paljon mm. Suomen Sisu- järjestössä vaikuttaneita ehdokkaita, joista muutama pääsi myös valtuustoon. Tätä kautta nationalistiset ja rasistiset äänenpainot vahvistuivat.

Perussuomalainen puolue eli puheenjohtaja Timo Soini ei ole irtisanoutunut Jussi Halla-ahon ja muiden sisulaisten linjauksista. Näyttääkin siltä, että nykyään perussuomalaiset on äärioikeistolainen tai ainakin oikeistopopulistinen puolue, jolla valitettavasti on Euroopassa myös useita veljespuolueita. Keskeisenä ajatuksena tässä aatesuunnassa on syyttää erilaisista yhteiskunnallisista epäkohdista joitain etnisiä ryhmiä tai muita vähemmistöjä sekä heidän kanssaan yhteistyötä tekeviä tahoja. Yhtenä yleisteemana on monikulttuurisuuden vastustaminen, jossa ei haluta ymmärtää sitä, että suomalaisten kulttuuri on kautta historiansa saanut runsaasti vaikutteita eri suunnista. Teemoissaan modernit oikeistopopulistiset liikkeet eivät juuri eroa 1930-luvun äärioikeistosta, vaikkakin keinot ja tyyli ovat – ainakin vielä – vähemmän hyökkääviä.     

Perussuomalaiset väittävät usein olevansa erityisesti köyhien asialla.  Vähävaraisia tuskin kuitenkaan auttaa suvaitsemattomuus tai vihan lietsonta, vaan uudet työpaikat, onnistunut koulutus ja hyvä perusturva. Perussuomalaisten poliittiset näytöt jäävät valitettavasti suurten puheiden ja yksinkertaistettujen iskulauseiden tasolle. Puolue on tietysti melko pieni, mutta jotain omaperäisiä ajatuksia ja rakentavia yhteistoimintamalleja voi siltäkin jo vaatia.

1 kommentti . Avainsanat: perussuomalaiset, maahanmuuttajat, äärioikeisto